Matkakertomuksia

Nayttely ja pennun hakumatkalla Belgiassa 27.10-01.11.2005

Vihdoin koitti se paiva jolloin lahdimme hakemaan Enzoa kotiin, olimmehan jo odottaneet yli vuoden, jotta saisimme pennun HofTer Cammenin kennelista. Samalla kun lahdimme hakemaan pentua olimme paattaneet yhdistaa Tessan nayttelymatkan samaan. Koska noutohetki oli ennalta maaratty, eikun Kennelliiton sivuille katsomaan,josko loytyisi yhtaan nayttelya sille viikonlopulle. Valitettavasti ei ollut yhtaan isoa nayttelya, mutta koska olimme ensimmaista kertaa liikkeella ulkolaisissa nayttelyissa olimme ihan tyytyvaisia kun loysimme taman pienen open shown lahelta Brysselia, jossa maaranpaamme sijaitsi.

Vatsaa oli jo kutittanut koko paivan ja jannitys kasvoi iltaa kohden. Isot koirat lenkille ja viimeiset ohjeet vanhemmalle pojalle koirien ruokinnasta ja ulkoilutuksesta. Tavaroiden tarkistus, onko kaikki koiran paperit, omat passit, koiran ruoka ja vesi, hihnat ja vaatteet varsinkin Markon (7v) vaatteet, kaikki mukana, eikun menoks ja keula kohti naantalia. Olimme valinneet matkareitiksemme laivalla Naantalista yli Kapellskariin.Laivan lahtoaika oli klo 23.00, mutta lahdimme kotoa hyvissa ajoin klo 17, koska meilla oli tietysti kesarenkaat ja edellisena paivanahan oli tietysti satanut lunta. Onneksi kuitenkin jo sina paivana oli lampimampaa ja tiet olivat vain markia, olihan meilla Suomenpuolella yli 200 km Naantaliin. Olimme hyvissa ajoin perilla Naantalissa ja paasimme ulkoiluttamaan viela Tessaa hyvin, silla valitsemallamme Finnlinkin aluksella, ei koiria saa vieda hyttiin, vaan ne joutuvat jaamaan autoon matkan ajaksi. Onneksi ylitys ei kesta "kuin 7 tuntia". Vahan oli haikea jattaa koira autoon, mutta muukaan ei auttanut.Vielakin jannitti niin ettei meinannut saada nukuttua, vaikka yrittaa piti, olihan seuraavana paivana tiedossa 1600 km ajoa.

Aamulla sitten vihdoin perilla Kapellskarissa ja heti kun paasimme ulos laivasta pysaytimme auton ja paastimme Tessan ulos jaloittelemaan.Ulkona oli jo paljon lampimampi kuin lahtiessamme suomesta. Ensin Tukholman lapi ja sitten keula kohti E4-tieta ja Helsinborgia. Neljan tunnin ajon jalkeen oli kylla aika taas jaloitella ja Hermetan kohdalla olikin sopivasti Shellin huoltamo johon pysahdymme kahville ja tietenkin taas koiraa jaloittelemaan. Puolen tunnin pysahdyksen jalkeen olimme taas valmiit jatkamaan matkaa. Seuraava pysahdys olisi taas sopivasti siina neljan tunnin paasta jolloin olikin jo aika taas tankata, seka koira, auto etta ihmiset. Ruotsin puolella oli kiva ajella, kun koko matkan oli nelikaistaiset tiet, kahvipaikkoja tasaisin valein ja matkanopeus mukava 110 km/h Vatternin kohdalla tie kulki upeasti jarven reunaa pitkin korkealla rinteessa, jolloin maisemat olivat tosi mahtavat. Lahestyessamme Helsingborgia mietimmme menisimmeko uutta siltaa pitkin koopenhaminaan vai lautalla Helsingoriin. Valitsimme lautan koska ylitys kestaa vain 20 minuuttia ja paasimme ajamaan sopivasti suoraan lautalle. Lautalla kavimme ylhaalla katsomassa millainen se olisi sisalta pain. Olihan se ihan komea. kahviloita ja kauppa ihan kuin Suomen ja Ruotsin valillakin olevilla lautoilla. Tanskan ja Ruotsin valilla vaan kulkee lauttoja hieman tiheammmin eli 2 kertaa tunnissa.

Vihdoin jo Tanskassa. Helsingorista paatimme lahtea oikasemaan Hilleborgin ja Roskilden kautta "hieman" suorempaan, koska halusimme myos hieman katsella maisemia, emmeka vain ajaa isoja teita. Valitsemamme reitti kulki kivasti pikkukylien lapi. Liikennemerkit olivat kivan punavalkoisia, eli opasteet ja erkanemismerkit olivat todella punaisella tekstilla valkoisella pohjalla. liikenneopastus on todella hyvaa ulkomailla ja varsinkin liikkuessamme isoilla teilla, ei ollut mikaan ongelma loytaa aina oikea tie. Sitten Roskildessa meilla oli hieman epaselvempaa, kun koko kaupungin lapi oli tietoita, ja missasimme yhden risteyksen. Onneksi paasimme myos silta tielta pienen ylimaaraisen lenkin kautta jatkamaan E20 tielle joka johtaa Tanskan lapi Saksaan. Talla tiella ylitimme kaksi upeaa siltaa, Stora beltin ja Lille beltin. Hieman jannitti stora beltin ylitys, koska sillalla oli siltamaksu ja emme tienneet kayko luottokorttimme maksuvalineena, emmeka olleet vaihtaneet kruunuja. Onneksi kavi
Valitettavasti kuvat ei oikein onnistu autosta otettaessa.Tanskassa emme muuten sitten pysahtyneet kuin kayttamaan Tessaa ulkona, koska siella on valuuttana tanskan kruunu ja emme olleet niita vaihtaneet.

Saavuimme sitten illalla pimean tultua Saksaan. Heti rajan jalkeen pysahdyimme ensimmaiselle huoltamolle kahville ja vahan syomaan. Kun koira oli ulkoilutettu lahdimme taas jatkamaan matkaa. Ajoimme Saksan lapi koko yon, ensin Hampuri, sitten Bremen, Dorttmund ja sielta kohti Venloa Hollannin rajaa. Kylla siella ajetaan autobahnoilla lujaa, meidan vanha Peugeot vaan aina valilla heilahti, kun joku pyyhkaisi vauhdilla ohi. Yolla sitten saavuimme kahden jalkeen hollannin rajalle, jonne jaimme myos rekkojen sekaan hieman huilimaan, kun ei silmat enaa meinannut pysya auki. Tosin meidan vahtikoira piti kylla meidat hereilla, silla aina, kun joku lahestyi autoa viitta metria lahemmas, Tessa kylla ilmoitti.

Aamulla sitten jatkoimme taas seitsemalta matkaa, nyt ei ollut enaa pitka matka perille. Hollannin lapi ajoimme noin tunnissa, siina ajassa kerkesimme viela juomaan aamukahvitkin. Sitten Belgian raja ja Antwerbenin kautta kohti Brysselia. Enzon kasvattaja John ja Hilde Cammaert asuvat Brysselin kupeessa Meisen kylassa. Tai lahinna se on kai Brysselin esikaupunkialuetta. Saavuimme perille kymmenen aikaan aamupaivalla ja Cammaertit ottivat meidat vastaan tosi ystavallisesti. He saapuivat pihalle Enzon kanssa. Kylla oli komea pentu. Iso kuin mika, no painoihan Enzo jo 15 kiloa. kahvit juotuamme, he esittelivat meille kenneli tilat ja kotona olevat koirat
Aikin, Yquilan, Udinen, Dzanan ja Docin.
Kylla oli komeita koria.
Sovimme Johnin ja Hilden kanssa, etta Enzo jaa sinne viela yoksi , ja haemme sen vasta seuraavana paivana nayttelyn jalkeen, jolloin pentu on syonyt ja liikkunut hyvin, etta nukkuu sitten autossa. Niin sitten vasyneena ja haikein mielin lahdimme hotellille. Taisimme olla jopa hieman liian vasyneita, koska ajoimme Brysselissa yhden liittyman ohi, emmeka heti huomanneet sita. Etsimme R0 kehatieta jonka varrella hotellimme sijaisi, mutta koska olimme vaaralla tiella, emme ihan heti loytaneet. Sitten aloimme katsomaan kylttia jossa luki Bryssell 44 km, kaannyimme akkia ympari, koska hotellimme sijaitsi 11 km Brysselista. Onneksi tasta suunnasta oli paremmat opasteet ja loysimme hotellin heti. Koiran sai onneksi ottaa hotelliin, olimme kylla varmistaneet sen jo etukateen hotellia tilatessamme. Tosin siita oli 15 Eur lisamaksu. Paastyamme hotellille kavimme nopeasti huoneessa siistiytymassa ja lahdimme koiran kanssa kavelylle. Hotellin lahella oleva omakotialue oli mukavan nakoista seutua. Paljon puistoa istutuksia teiden varsilla. Talot ne vasta oli suomalaisittain katsottuna hauskan nakoisia. Periaatteessa samassa talossa saattoi olla kolme eri asuntoa, jolloin esim talon paaty ja vasen rauna yhden varinen, keskiosa toisen ja oikea reuna kolmannen varinen. Joissakin oli puolet talosta remontoitu tosi hienoksi ja sitten toinen puoli, joka oli eri omistajan , oli tosi ransistyneen nakoinen. Siella oli tosi lamminta kavella. Viela illalla kun aurinko jo oli laskemassa, ulkona oli + 17 astetta. Hotellille palauutuamme lahdimme hotellin ravintolaan syomaan. Meita katsottiin hieman hitaasti, koska kello oli vasta kuusi illalla ja ruokailu aika ei ollut viela alkanut, joten olimme ainoat asiakkaat. No pelasipahan ainakin tarjoilu. Marko ja Jussi saivat hyvat ateriat, mutta mina itse kun halusin jotain erikoista, tilasin kania jossain vihanneksissa. joopa, sain tennispallon kokoisen nyytin jossa oli lihaa ja kaalia. ei silla ettei se olisi hyvaa ollut, mutta kun oli kauhea nalka. Sitten olimmekin jo niin vasyneita, etta kavimme nukkumaan jo kahdeksalta illalla.

Aamulla sitten pirteana ylos, aamiaiselle, koira ulos ja viela respaan, kuittaamaan parkkimaksu. Huoneen ja aamiaisen olimme jo maksaneet suomessa ja Tessan 15 Eur lisamaksun edellisena iltana saapuessamme, mutta yllatys yllatys, respan nuori mieshenkilo totesi etta 65 euroa. Siihen tietenkin , etta anteeksi mita ? "Kylla, 65 euroa huoneesta." No onneksi siihen saapui toinen respan tyontekija, joka oli ilmeisesti vuorovastaava. Talloin selvitin , etta olemme jo maksaneet huoneen suomessa, enka aio maksaa kahteen kertaan. Vahan aikaa siina tutkivat papereita ja nainen tuumasi, "5 euroa pysakointi ja mikali tulette ensiviikonloppuna uudelleen, saatte extra alennuksen. No se siita. Lahdimme etsimaan nayttelypaikkaa. Itse nayttelysta emme olleet saaneet muuta tietoa, kuin ilmoittautumis vahvistuksen. Ei ajo-ohjeita, eika nayttelynumeroa, kuten suomessa, onneksi olimme edellisena paivana saaneet Marc:lta ( Johnin ja Hilden vanhempi poika) ajo-ohjeet nayttelypaikalle, joten senhan loytaisimme nopeasti. Matkaa nayttelypaikalle olisi noin 80 km. Vahvistuksessa luki etta koirat saapuvat paikalle klo 8.30 alkaen ja keha alkaa klo 10.00. Ajettuamme isoa tieta noin 60 km, meidan piti kaantya liittymasta nro 28 alas ja jatkaa tieta nro 69 noin 8 km ohi eraan pikkukylan, mutta tulipa tenkkapoo. Kun ajoimme liittymasta alas, jatkui tie 69 seka vasempaan , etta oikeaan, eika kummassakaan suunnassa ollut sen kyseisen pikkukylan nimea. No paatimme lahtea oikealle, koska siella luki Waremme, ja koska edellisena paivana olimme keskustelleet Johnin kanssa etta nayttely on Borgloonissa, jolloin John sanoi, borgloon on paikan flaamin kielinen nimi ja sen ranskankielinen nimi on Waremme. Koska olimme belgian ranskankielisella alueella, olivat alueen kaikki opasteet ja paikat ranskankielisia. Ajettuamme jonkin aikaa, totesimme etta taisi olla vaara suunta. Kaansimme auton ympari ja pysahdyimme huoltoasemalle kysymaan neuvoa. Onneksi asemalla oli tankkaamassa nuori nainen joka osasi hieman englantia. Han opasti meita palaamaan takaisin pain ja kysymaan uudelleen neuvoa kun olisimme lahempana. Niinpa lahdimme ajamaan takaisin ja jatkoimme siita aiemmasta liittyma nro 28 nyt vastaavasti vasempaan. Hiljaisia ne on kylat sunnuntai- aamuna belgiassakin kahdeksan aikaan. Onneksi taas loysimme huoltamon, jonka pihalla eras mies imuroi autoaan. Olimme jo tosi lahella ja miehen ohjeiden perusteella loysimme myos nayttelypaikalle. Opasteita ei ollut, mutta loppumatkalla oli jo muita koiraihmisia matkalla samaan suuntaan. Nayttely oli aivan ihanan pikkukylan keskella, ja sinne ajettiin tosi kapeita pikkuteita, mutta koska olimme ajoissa perilla, saimme jopa auton parkkiin lahelle nayttelyhallia.Koira ulos autosta ja kohti nayttelya. papereiden tarkastus samoin kuin suomessa, mutta nayttelyluettelo kuului samaan hintaan. Numeroa emme edelleenkaan saaneet joten menin nayttelyn sihteerin luo kysymaan asiasta. han selitti, etta ennen kehan alkua, kun kehasihteerit tulevat kehaan, mennaan vahvistuksen kanssa sihteerin luo, jolloin han merkkaa koiran saapuneeksi ja antaa numeron. Jaimme siis odottamaan kehan alkamista. Odotellessa aloin selaamaan nayttelyluetteloa. innolla etsen Ryhmaa kaksi ja rottweilereita. voi kun pettymys oli suuri, meidan Tessa oli nayttelyn ainoa rottweiler, ja me kun oli odotettu nakevamme paikallisia rottweilereita. Puoli kymmenen aikaan saapuivat kehasihteerit, jolloin saimme myos numerolapun. Yhtakkia kehassa alkoi jonkinlainen jalostustarkastus, koska kehassa esitettiin jotain lintukoiraa ja siina oli mukana useampi tuomari arvostelemassa sita yhta koiraa. Kello oli jo kymmenen, jolloin nayttelyn piti alkaa, mutta tarkastus senkun jatkui. Vihdoin he lopettivat puoli yhdentoista aikaan. Huokaisin jo helpoituksesta, mutta tuomari ottikin laukkunsa ja lahti taas menemaan. Katselin touhua aivan ymmallani, kehan olisi pitanyt alkaa jo yli puoli tuntia sitten ja tuomari sen kuin vain haippaisee. Pienen odotuksen jalkeen menin kysymaan kehasihteerilta, menisiko viela kauan. kehasihteeri totesi, etta tuomari meni vain kaymaan kahvilla ja vessassa, jonka jalkeen aloittaisi arvostelun. Kello laheni yhtatoista, kun tuomari vihdoin saapui, ihanaa paasisimme vihdoinkin aloittamaan. Mutta koska oli kyseessa open show, sama tuomari arvosteli koko 2 ryhman, joten laskin etta meita ennen olisi noin 35 koiraa eli ei mikaan kiire viela. rotuja oli monta, mutta useimmissa roduissa oli vain 1-4 koiraa, muutamassa rodussa oli 6 koiraa. jannitys rupesi tiivistymaan, enaa olisi kymmenkunta koiraa ennen meita ja kellokin oli jo vartin yli yksi. Yhtakkia tuomari kerasi tavaransa ja lahti. Keha sihteeri kirjoitti tulostaululle " Ruokatunti, jatkamme tunnin paasta. Ei voi olla totta, no eikun aikaa kuluttamaan. onneksi loysimme nayttelyalueelta pikkuisen ravintolan, jossa paasimme itsekkin syomaan. Ja akkia se tunti kului ja paasimme jatkamaan. Vihdoin koitti myos meidan vuoro. Keha touhu oli kylla ihan samanlaista muuten kuin suomessa. Jannitti mita Tessa saisi, olihan se vasta 10 paivaa yli 9 kk ja junior-luokassa (9-18 KK). No saimme SG:n eli meidan vastaava EH ja diplomin kateen. ei laatuarvostelua, olin vahan taas pihalla, joten menin nayttely sihteerilta kysymaan olisiko tama tassa. Sihteeri ei oikein puhunut kunnolla englantia, mutta sen verran ymmarsin, etta olisimme voineet jatkaa paras juniori- kisassa, koska olimme "voittaneet" junior luokan, mutta koska kello oli jo yli kolme iltapaivalla ja meilla pitka matka kotiin ja pentukin piti viela kayda hakemassa, lahdimme Diplomimme kanssa kotiin, emmeka jaaneet odottelemaan olisiko siina kaikki.
Onneksi talla kertaa loysimme kasvattajan luokse suoraan. Otimme viela muutaman kuvan Aikista JA Udinesta ja kun Enzo oli syonyt laitoimme sen autoon ja lahdimme ajamaan kotia kohti. Johnille ja Hildelle Enzon lahto oli haikea paikka, olihan Enzo jaanyt viimeiseksi koiraksi, joka haetaan, kun suomeen on tama 21 vrk vanha rabies rokotus oltava. Enzo oli nyt siis 12 vkoa vanha ja sen kanssa oli jo kayty "treeneissa". Marc, heidan vanhin poikansa on aktiivinen suojelu kouluttaja ja maalimies. Han harjoittelee Ismael De Vossin kanssa ja toimii usein maalimiehena Cujolle. Sanoimme siis haikeat jaahyvaiset ja lahdimme ajamaan kohti kotisuomea. Nyt ajaisimme niin kauan kun jaksaisimme, pysahtyen vain valilla koiria ulkoiluttamaan ja kahville. Koska meita oli kaksi kuljettajaa, ajoimme lapi yon, kolmen tunnin jaksoissa vuoron peraan. puolen yon aikaan aloin torkkua pelkaajan paikalla ja sanoinkin Jussille, etta herattaa sitten kun ei enaa jaksa ajaa. Puoli neljan maissa oli sitten taas minun vuoro ajaa. Tanskan isot sillat olivat mahtavan nakoisia yolla ja olisin ottanut valokuvan, mutta kun ajaessa ei oikein pysty. Aamulla sitten kuuden aikaan saavuimme taas Helsingoriin, josta menimme lautalla Ruotsiin. Sovimme etta ajamme niin pitkalle kuin jaksan ja jaamme sitten vaikka nukkumaan, koska lautta suomeen lahtisi vasta yhdeltatoista illalla. Mutta koska minua ei nukuttanut ajoin lahes Tukholmaan saakka. Siella sitten pysahdyimme kiertelemaan ICA:n tavarataloa, kun kello oli vasta kaksi iltapaivalla, ja ajomatkaa enaa vahan toistasataa kilometria.
Hinat tuntui ruotsissa hurjilta, kun 1 euro on melkein 10 kruunua, niin "makkarillekin" meni yli 150 kr kun kavi syomassa. Ruotsissa pystyi myos maksamaan euroilla, mutta vaihtorahan sai takaisin kruunuina. Onneksi silla ei ollut suurta valia, kun meidan Jussi ajaa tyokseen rekkaa suomen ja ruotsin valilla, niin ne kruunut kuluvat kuitenkin. Saavuimme Kapellskariin jo kolmen jalkeen iltapaivalla, joten ajoimme auton satamassa vahan sivummalle ja paastimme koirat ulos autosta ja annoimme niiden juosta irrallaan jonkin aikaa. Kylma vaan oli kun Belgiassa oli ollut +25 ja nyt oli vain +5 ja kauhea viima. Laivassa taas jouduimme jattamaan koirat autoon, onneksi nekin oli jo niin vasyneita,etta jaivat nukkumaan. Nauroin jo aiemmin illalla, etta Enzo varmaan luulee muuttaneensa autoon asumaan, kun matka on niin pitka. Vasymys on jo sen verran suuri, etta jopa laivassa sai nukuttua. Aamulla oikein hatkahti, kun kuulutus tuli, etta saavumme tunnin paasta Naantaliin.
Naatalissa taas pysahdyimme heti sataman ulkopuolelle ja annoimme koirille ruokaa ja kaytimme ulkona. Sitten kiireesti kotiin. Matkalla poikkesimme viela aamukahvilla anopilla, ja VIHDOIN puolen paivan aikaan KOTONA... Reissu tuli tehtya, mutta kylla on kiva aina palata kotiin ja varsinkin kun on muut koirat onnellisina odottamassa emannan ja isannan kotiin paluuta. Vaikka ajoimme 5 eri maan lapi mennen tullen, meidat pysaytettiin rajalla vain kerran, paluumatkalla saksan ja tanskan rajalla, kysyttiin passeja, koirien papereita ei kysytty kertaakaan, ei silla, etteiko ne olisi olleet kunnossa, heisimato-todistuksineen paivineen.Toivottavasti ette pitkastyneet kertomukseeni. Tama on ensimmainen kerta kun kirjoitan, mutta paljon jai viela kuitenkin kirjoittamattakin.